Tahdon siis kertoa kuluneesta vuodestani ja tästä raskaudesta, joka on blogin pääaiheena.
Mieheni kanssa päätimme viime vuoden syksyllä, että pikkuinen saa tulla jos on tullakseen. Varsinaista yrittämistä meillä ei missään vaiheessa ollut, en siis tikutellut ovulaatioitani tai laskenut päiviä, ei. Kuitenkin meille suotiin suuri onni ja nyt pikkuinen on tulossa näillä näkymin lokakuussa. Tuleva isä ja äiti ovat hyvinkin tohkeissaan asiasta :)
Raskaudesta sain tietää verenvuodolla. Olin varma, että minulla alkoi kuukautiset päivälleen (ja liki kellonajalleen) oikein, mutta normaali vatsakipuni jäi uupumaan. Vuotoakaan ei tullut juurikaan, joten kipitettiin illalla apteekkiin miehen kanssa ja ostimme kaksi raskaustestiä. Sunnuntai-iltana raskaustesti näytti vain yhtä viivaa, joten päätimme jättää toisen varoiksi aamulle. Aamulla jännityksestä täristen tein testin ja kolmen minuutin kuluttua luettavissa oli yksi viiva... ja erittäin haalea viiva sen toisen vieressä! Ehdimme innostumaan ja ei muuta kuin uudestaan apteekkiin hakemaan CB-viikkonäytöllistä testiä. Sen näyttöön pamahtikin "Raskaana 1-2". Olo oli hyvin häkeltynyt ja epätodellinen, vaikka tiedänkin kuinka ne lapset saavat alkunsa. Sitä ei vain ole kuitenkaan osannut ajatella omalle kohdalle.
Alkuraskauteni on sujunut mielestäni hyvin, vaikka pahoinvointia onkin ollut. ONNEKSI en ole oksentanut (inhottavinta ikinä..). Välillä on tullut hetkiä, kun on pitänyt hengitellä hyvinkin syvään ja nieleskellä.. Itsellä pahoinvointi helpottanut parhaiten, kun aamulla heti ylösnoustessa juo lasillisen kylmää mehua. Väsymystäkin on esiintynyt, sekin haitannut ainoastaan töissä ollessa, mutta kotona mikään ei estä ottamasta päiväunia.. :) Nyt viikkoja on kertynyt tähän päivään mennessä 10+5 ja olot alkavat jo vähän helpottamaan, mitä välillä alavatsalla/nivusten seudulla tuntuu pieniä vihlaisuja.
Kuitenkin, nautin raskaudesta ja valmistaudun elämäni tärkeimpään tehtävään, äitinä olemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti