Pahoittelut viivästyneestä blogitekstistä! Väsymys on tehnyt näköjään tehtävänsä ja vienyt mammalta voimat. Töissäkin vielä pitäisi jaksaa, mutta eiköhän se tästä! Riittävästi kun saa lepäiltyä vapaapäivinään :)
Meillä on siis takana np-ultra ja ensimmäinen lääkärikäyntikin. Ultra tehtiin Hatanpäässä ja sen suoritti kätilö yhdessä lääkäriopiskelijan kanssa. Ultrassa kaikki oli hyvin, sydän sykki ja aivot olivat kehittyneet hyvin. Pikkuinen potki ja liikkui kovasti, ettei kätilö meinannut saada np-mittausta tehtyä.. En tiedä kehen on tullut? :D
Käsittämätön tunne, kun näkee sen pienen siinä ruudulla, liikkumassa ja heilumassa. Ihmeellistä ja samalla pelottavaa. Jestas, sisälläni liikutaan enkä tunne yhtään mitään!
Kuvittelin enemmänkin vollottavani ja olevani hyvinkin liikuttunut pidellessäni tulevan lapseni isän kädestä samaan aikaan, mutta ei. Ajattelin sen olevan pikemminkin siistiä ja hymyilin vain leveästi katsoessani pientä vauvaamme.Millaisia fiiliksiä muilla odottajilla on ollut ultrassa? Oletteko yllättäneet itsenne? :D
Lääkärissä ei sen kummallisempaa, vähän keskustelua ja onnen toivottelua odotusajalle, voi olla että sitä tarvitaan! Tarkoituksena kun on viihtyä töissä ainakin elokuuhun asti, jos ei jopa syyskuuhun..
Suurinta herkkua tällä hetkellä on Amppari-mehujää! Ja muutenkin jäätelö. Voisikin poiketa pakastimen kautta...
